Pessimisti ei pety

Tiedätkö sen tunteen, kun ajattelet, että kaikki on hyvin? Kun olet onnellinen, etkä muuttaisi elämässäsi mitään. Kun tuntuu siltä, että kaikki, mitä olet aina elämältä toivonut, on tässä ja nyt, ja haluaisit ajan pysähtyvän ja kellojen seisahtuvan. Kun olet niin onnellinen, että pelkäät edes hengittää, ettei se yksi pieni uloshengitys vain vahingossakaan pilaisi sitä täydellisyyttä, missä olet.

Tiedätkö, mitä se on? Oletko juuri nyt maailman onnellisin ihminen, jolla on koko elämä kunnossa ja maailma näyttää täydelliseltä? Jos olet, niin pää pois perseestä ja vähän äkkiä kanssa! Lakkaa elämästä huuhaa-todellisuudessa ja tule tähän oikeaan, todelliseen maailmaan. Unohda luumupuun kukat ja ruusujen tuoksu, ja haista sen sijaan lehmänpaska ja jalkahiki. Ellet ota sitä päätä pois sieltä perseestä nyt ja tule takaisin tajuihisi, sinulle käy ennen pitkää huonommin kuin osasit kuvitellakaan.

Kerron teille nyt totuuden elämästä ja siitä, mistä nämä pienet ja mikseivät vähän suuremmatkin onnen hetket tulevat. Sinähän et itse säätele omaa elämääsi, vaikka ehkä niin luuletkin. Jokaisen meidän elämästä on vastuussa vanha ja vittumainen akka nimeltään Karma. Karma haisee ummehtuneelle räkäläbaarille, sillä on jalassaan vihreät villasukat ja sillä on joka suuntaan sojottava, epäsiisti tukka. Koukkunokassa on syylä ja sillä on myyrämäiset silmät. Karma on saanut kunnolla munaa viimeksi silloin, kun Himalajan vuoristo muotoutui mannerlaattojen yhteentörmäyksessä, joten siitä syystä hän on aina niin vittumainen. Ja juuri tämä henkilö on vastuussa siitä, mitä juuri sinulle tapahtuu!

Karma pitää huolta siitä, että vitutustasosi pysyy koko ajan suht koht samana. Joskus kuitenkin saattaa tulla ajanjaksoja, jolloin Karma kyllästyy tasapaksuun ja vituttavaan elämään, ja päättää lisätä hieman äksöniä joukkoon, tosin vain omaksi huvikseen. Pitkän kuivan kauden jälkeen Karma heittääkin yhtäkkiä eteesi jotain aivan käsittämättömän upeaa ja mahtavaa. Jotain, mistä olet ehkä aina unelmoinut, mutta Karma ei ole sitä sinulle suonut. Nyt saat sen! Karma suo sen sinulle ja vielä kuorruttaa sen vaaleanpunaisella kermavaahdolla, heittää muutamat suklaaströsselit päälle ja jos Karma oikein vittumaiseksi päättää ryhtyä, laittaa vielä punaisen kirsikankin koristeeksi. Sen jälkeen Karma katsoo vierestä, miten suorastaan vellot onnen huumassa ja miten syöt tätä Karman sinulle luomaa onnellisuuden illuusiota hotkien, unohtaen jopa pureskella. Hetken aikaa Karma antaa sinun nauttia tästä, kunnes päättääkin, että nyt on aika todellisuuden ja Karma vie pois kaiken sen, mistä vielä vähän aikaa sitten olit niin onnellinen.

Ja kun sinä ryvet suuressa surussasi, itket ja vollotat yötä päivää, lakkaat nukkumasta ja syömästä, koska suret menetettyä onneasi, mitä tekee Karma? Se nauraa räkäisesti! Hirnuu kustannuksellasi ja pitää hauskaa. Se juhlii, koska sinä kärsit. Se juo samppanjaa ja katselee suurella nautinnolla kärsivää sinua. Jokainen tuskanhetki on Karman juhlahetki, ja Karma tietenkin haluaa juhlia aina välillä. Kuka meistä nyt ei haluaisi juhlia aina silloin tällöin? Se vanha ja vittumainen akka saa voimansa siitä, että sinä kärsit ja olet onneton. Haluatko antaa Karmalle tätä voimaa?

Mikäli siis haluat voittaa Karman, älä antaudu sen juonille! Ota se pää pois sieltä perseestä, äläkä usko mihinkään ikuiseen onneen. Ei sellaista olekaan. On vain se vittumainen, kamala Karma, joka tekee kaikkensa, jotta sinunkin elämästäsi tulisi yhtä kärsimysnäytelmää.

Seuraavan kerran, siis, kun kuvittelet, että nyt menee hyvin, kaikki menee juuri putkeen ja elämä alkaakin hymyillä vihdoin ja viimein, muista tämä kirjoitukseni ja totuus Karmasta! Mitä enemmän iloitset, sitä enemmän Karma vittuilee sinulle myöhemmin. Älä siis iloitse, älä edes salaa sydämessäsi, vaan ota kaikki vastaan vitutuksella: ”Jo oli vittu aikakin, että mulle kävi näin! Miksei perkele tapahtunut aikaisemmin? Seuraavaksi saisi sitten tapahtua tämä, ja mieluummin vähän äkkiä kanssa!” Näin huijaat Karmaa ja saat pidettyä myös mielenterveytesikin kurissa, kun et koskaan joudu pettymään etkä ikinä koe surua mistään.

Ja aina kannattaa muistaa vittuuntuneiden ihmisten iskulause: Pessimisti ei pety! Tällä iskulauseella tapat myös sen Karmanperkeleen paskat aikeet pilata elämäsi.

Prinssin perkeleet

Olen kova Disney-fani. Omistan kaikki Disneyn klassikkoelokuvat ja ne ovat hyllyssäni siististi numerojärjestyksessä. Erittäin epätyypillistä kaltaiselleni sottapytylle, jolla järjestyksen ylläpitämiseen tarvittava toiminnanohjaus on pakkasen puolella.

Sen lisäksi olen kova lukemaan. Pidän erityisen paljon Dostojevskista, koska hän saa minut aina masentumaan! Mitä tahansa Dostojevskin tekstiä luen, olen joka kerta sen jälkeen vähintään kolme päivää täysin masentunut. En tiedä, mitä herra D. tekee, että saa minut masentumaan, mutta hän kuitenkin tekee sen ja tekee sen vielä erinomaisen hyvin. Pointsit siitä hänelle! Mutta klassikkokirjallisuuden lisäksi osaan arvostaa myös toisenlaista kirjallisuutta, kuten lastenkirjoja. Hyllyssäni on paljon satukirjoja, kuten H. C. Andersenin ja Grimmin veljesten satuja. Ne ovat hyvin mielenkiintoisia tarinoita, mistä on löydettävissä monenlaista sanomaa. Suosittelen lämpimästi niiden lukemista!

Tässä välissä on pakko kertoa teille, miten tyttäreni syntyessä erittäin pienenä pikkukeskosena, viihdytin itseäni lukemalla hänelle satukirjoja ääneen keskoskaapin vieressä. Kerran, kun luin ääneen Pientä merenneitoa, mikä minulla sattuu olemaan englanniksi, eräs lääkäridelegaatio tuli käymään keskolassa. Delegaatioon kuulunut naislääkäri liikuttui niin paljon siitä, että luin lapselleni ääneen, että hän alkoi pitää pitkää luentoa siitä, miten ääneen lukeminen vaikuttaa positiivisesti lapsen aivojen kehitykseen jo näin varhaisessa vaiheessa. Tapasin tämän saman lääkärin sattumalta noin vuotta myöhemmin, ja hän muisti minut edelleen. Tämä tarina siis kimmokkeena teille: Lukekaa satuja! Niillä on positiivisia vaikutuksia.

Jospa nyt näin monen aasinsillan jälkeen pääsisin jopa tämän kertaisen vitutuksen aiheeseen! Istun tässä viettämässä lauantai-iltaa ihan helvetin vittuuntuneena syystä että. Päätin juoda vitutukseen laatikollisen lonkkua, kun sitä kerran talosta löytyi. Päätin jopa viihdyttää itseäni sen verran, että laitoin leffan pyörimään. Ja mitäs muutakaan kuin Disneyn piirrettyjä! Päätinpä pitkästä aikaa katsoa vanhempia klassikoita ja valitsin Prinsessa Ruususen. Taisi olla vikatikki, koska nyt vituttaa vielä enemmän!

Ihan ensiksi vituttaa se, että Ruususelle annetaan kolme lahjaa, mistä ensimmäinen on kauneus ja toinen on laulutaito. Mikä se kolmas olisi ollut? Äly? Onko niin, että tässä maailmassa on vain kauneudella ja laulutaidolla jotain merkitystä? Tai sitten olen vain katkera akka, koska oma laulutaitoni vastaa lähinnä harakkatasoa enkä kykene edes punatulkkuun, saati sitten satakieleen. Vitun tulkut, perkele! Saisi älynlahjoilla olla enemmän arvostusta tässä maailmassa, vaikka epäilen kyllä vahvasti, ettei minua raukkaa ole niilläkään lahjoilla erityisen hyvin siunattu.

Toiseksi, yksikään vitun metsän eläin ei tule ihastelemaan kenenkään laulua! Lyön vaikka vasemman perskankkuni verran vetoa, että jos Johanna Rusanen-Kartano menee kiekumaan keskelle metsää, niin yksikään vitun kuikelo kurre ei tule ihastuneena puun oksalle räpsyttelemään silmiään, että voi, kun tuo pullukka blondi laulaa ihanaisesti. Jos kurret näin tekevät, niin saa perskankkuni puolestani mennä.

Kolmanneksi vituttavat nuo helvetin prinssit. Kuinka monta ratsastavaa miestä tiedät? En tiedä yhtään! Anteeksi, tiedän yhden. Joku entinen pano jostain vuodelta nakki ja nahka (sitä se olikin, siksi entinen pano). Yksikään prinssi ei tule vastaan valkoisen ratsun selässä! Eikä yksikään mies ole noin täydellinen! Todellisuudessa miehillä on kaljamahaa, he istuvat sohvalla käsi housuissa ja pierivät samalla, kun katsovat lottoarvontaa ja kaivavat nenäänsä. Enkä ole ITSE tavannut vielä yhtään tanssitaitoista miestä. Tiedän kyllä, että heitä on, paljonkin, mutta omalle kohdalleni ei ole vielä osunut. Ja että mies vielä kosisi ensi tapaamisella? No, okei. Se on ehkä maalaisjärkeä, ettei kukaan tee niin! Myönnetään. Mutta moniko mies taistelisi lohikäärmettä vastaan? Tässä kohdin miehet nostaisivat kädet pystyyn, sanoisivat: ”Antaa paskan olla” ja avaisivat Tinderin. Etsitään joku vähemmän haastava eukko, jolla ei ole töllinsä edessä tulta syöksevää lohikäärmettä.

Voitaisiinko nämä Disneyn prinssit tehdä enemmän todellisuutta vastaaviksi, kiitos? Ihan vain siksi, ettei meitä naisia ärsyttäisi niin helvetisti.

Ja koska ilta on vasta nuori ja Prinsessa Ruusunenkin loppui, avaan uuden lonkeron ja laitan Tuhkimon pyörimään. Tosin, ei kukaan nainen ole noin täydellinen kuin Tuhkimo. Ehkä alkaa vituttaa oma saamattomuus, kun katselee, miten Tuhkimo kuuraa perse pystyssä lattioita ja omat lattiat hukkuvat paskaan.

Jospa tästä laittaisin vaatteet niskaan ja lähtisin vaikka baariin.

Unissakävelyä

Erilaisuus on kaunista. Olisi se nyt aika lailla perseestä, jos me kaikki näyttäisimme samoilta, meillä olisi kaikilla helvetin iso ja ruma perunanenä, jokaisen nimi olisi Aatu-Eerikki ja jokainen olisi ammatiltaan rööriroope (koska kirjoituksissani selkeästi esiintyvät röörit ja hanurit suurissa rooleissa, olen tullut siihen tulokseen, että minulla on jonkinasteinen röörifiksaatio, mutta emme keskustele nyt tässä asiasta sen enempää). Se, että meistä on moneksi, on vain rikkaus. Enkä nyt sano tätä siksi, että se olisi jotenkin poliittisesti hirveän korrektia, vaan siksi, että olen oikeasti sitä mieltä.

Erilaisuuteen kuuluu tietenkin se, että toimimme myös eri lailla. Ja sehän on vain hyvä, sillä maailma tarvitsee monenlaista toimijaa! Siksi minua ihmetyttääkin suuresti se, miksi vitussa yhteiskunnan pitää toimia vain yhden tyypin ihmisten eduksi, eli toisin sanoen aamuvirkkujen.

Kärsin itse ”sairaudesta” nimeltä viivästynyt unijakso. Sille on olemassa ihan kansainvälinen ICD-10-numerokin, G47.2. Kansanomaisemmin tunnettuna ”sairauteni” on siis illanvirkkuus. Käytännössä tämä tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että en saa väkisinkään unta ennen kello kolmea aamuyöstä enkä jaksaisi mitenkään herätä ennen kello yhtätoista. Olen aktiivisimmillani ja tuotteliain siinä yhdeksän jälkeen illalla. Silloin saa eniten aikaiseksi ja teen myöskin parasta jälkeä. En ole ”sairauteni” kanssa yksin, sillä meitä illanvirkkuja on iso lauma! Melkeinpä veikkaisin, että suurempi osa ihmisistä on illanvirkkuja kuin aamuvirkkuja. Eihän minulla tietenkään ole mitään tieteellistä pohjaa tälle väitteelle, pelkkä mutu, joten en ota vastaan valituksia tämän väitteen paikkansapitävyydestä. Kuten nyt en ota valituksia vastaan oikeastaan mistään. Ellei kelpaa, saa mennä imemään saunatontun… Nenää.

Mutta sille on olemassa useita tieteellisiä todisteita, että koulu ja työt alkavat liian aikaisin. Ihmiset tekisivät parempaa työtä, jos saisivat nukkua pidempään. Koululaiset oppisivat paremmin, jos saisivat nukkua aamulla pidempään. Näistä asioista on tehty satoja tutkimuksia. Koska olen laiska paska, en aio liittää tähän linkkejä tutkimuksista, mutta jokainen voi itse ihan vapaasti KVG. Tutkimustietoa löytyy myös suomeksi, ellei Lontoon kieli taivu.

Jos kerran niin on, että suuri osa ihmisistä tekisi parempaa työtä hieman myöhemmin, miksi vitussa jokainen virasto aukeaa kello kahdeksan reikä reikä? Jos kerran lapset oppisivat koulussa paremmin, jos saisivat nukkua vähän kauemmin, niin miksi vitussa perseen pitää olla koulun penkillä kello kahdeksan reikä reikä? Yritä siinä sitten oppia jotain vitun typpiatomin rakennetta, kun silmät eivät ole kunnolla vielä edes auki eivätkä aivot ole valmiita vastaanottamaan minkään valtakunnan tietoa, saati sitten täysin turhaa tietoa, mitä koulussa tuputetaan kaksin käsin joka tunnilla. Ja kyllä, olen itse erityisopettaja, joten tiedän tämän väitteen faktaksi! Siitä on turha tulla sanomaan mitään vastaan. Jos sitä turhaa tietoa on ihan välttämättä pakko oppia, eikö sitä voisi tehdä vähän myöhemmin illalla?

Ja jos kerran aamuvirkkuja ajatellen on olemassa kello kahdeksalta alkavat koulut, miksei iltavirkkuja ajatellen voisi olla iltakouluja? Iltalukio on, kyllä, mutta ei iltaperuskouluja. Pienet ala-asteikäiset mussuttajat istuvat silmät sikkurassa joka helvetin aamu pulpettinsa edessä, satoi tai paistoi, eikä mikään auta! Jos menet vanhempana sanomaan, että lapsella on viivästynyt unijakso ja hänen olisi parempi tulla vasta iltapäivällä kouluun, koska oppisi paremmin, niin johan ovat sen jälkeen sossutantat kukkahattu väärinpäin päässään repimässä ovinupista ja soosottamassa niin, että etusormi on lähteä sijoiltaan.

Ja miksi helvetissä illanvirkkuudesta on edes tehty poikkeavuus tai ”sairaus”? Onko se nyt niin vitun paha asia, jos ihminen on iltaisin virkeämpi kuin aamuisin? Onko se niin vitun suuri synti tätä helvetin hienoa yhteiskuntaa vastaan, ellei jaksa nousta aamulla viideltä virkeänä, laittaa jotain saatanan Puman lenkkikuteita niskaan ja lähteä hymy pyllyssä juoksemaan jotain vitun aamulenkkiä? Jos joku ehdottaisi minulle moista, todennäköisesti tunkisin ehdottajan suuhun eiliset hikisukkani ja tuubin Turun sinappia vielä hanurin aukosta sisään. Miksi? Koska en pidä sinapista, vaikka turkulainen olenkin.

Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, en ole missään nimessä aamuvirkkuutta vastaan! Kuten olen jo noin miljoonaan kertaan sanonut, kaikkia tarvitaan tässä yhteiskunnassa. Myös aamuvirkkuja tarvitaan! On vain hyvä, että joku jaksaa olla viideltä aamulla virkeänä ja hymyssä suin keitellä aamukahvia, kun me muut menemme siihen aikaan vasta nukkumaan ja kiroilemme, kun Nukku-Ukko on taas kadottanut navigaattorinsa ja sekoittanut vahingossa unihiekat kissanhiekkaan.

Oletko kanssani eri mieltä? Kokeilepas elää viikon verran elämääni. Mennä joka yö nukkumaan väärään aikaan unilääkkeiden suosiollisella avustuksella, koska muuten ei ole toivoakaan, että uni tulisi. Herätä joka aamu väärään aikaan, tokkuraisena. Tehdä työt väärään aikaan, vittuuntuneena siitä, että jonain toisena aikana tekisit työsi paljon paremmin. Kokeile tätä, katso, miten skulaa ja tule sen jälkeen uudestaan valittamaan, että asenteeni yhteiskunnan aikakäsitystä kohtaan on vittumainen.

Enkä halua myöskään kuulla, että ”kyllä sitä ennenkin näin elettiin”. Ehkä elettiin. Mutta eipä mikään asia ikinä muutu, jos kaikki koko ajan myhäilevät tyytyväisenä muikea ilme kasvoillaan. Nouskaamme siis barrikadeille ja syöskäämme alas aamuvirkkujen aivan liian kauan kestänyt ylivalta! 

Raipaniskuja Ragnarökiin asti

Oletko joskus miettinyt, millaiseen paikkaan olet syntynyt? Olet syntynyt Yhteiskuntaan ja olet osa sitä, vaikket niin ehkä tahtoisikaan. Yhteiskunta päättää puolestasi kaikesta kysymättä mielipidettäsi asioihin ja kertoo, miten sinun tulee toimia ollaksesi kelvollinen osa Yhteiskuntaa. Ellet toimi, olet epäkelpo ja paska yksilö ja sinua kuulu rangaista. Nykyään ei ehkä käytetä rankaisuun enää raippaa, paitsi pornoelokuvissa, mutta rangaistus on rangaistus, vaikkei raippaa käytettäisikään.

Sinun on pakko käydä kouluja ja oppia asioita, sekä turhia että ihan hyödyllisiä sellaisia. Ellet käy peruskoulua, sekä sinua että vanhempiasi rangaistaan. Peruskoulun jälkeen on opiskeltava ammatti, minkä jälkeen on mentävä töihin. Maksat palkastasi hyvässä lykyssä jopa puolet veroa. Ellet maksa, olet rikollinen ja Yhteiskunta rankaisee sinua. Ellet käy töissä, et ole hyödyllinen Yhteiskunnalle ja joudut elämään köyhyydessä vailla kunnon tuloja, minkä voi myös ajatella rangaistukseksi.

Ajaaksesi autoa sinulla tulee olla lupa ajoneuvon hallintaa varten, eli ajokortti. Ei kelpaa, että itse opettelet ajamaan autoa, vaan sinulla pitää olla virallinen lupa siihen. Maksat autovakuutukset ja autoverot. Ellet maksa, et saa ajaa. Jos ajat siitä huolimatta, sinua rangaistaan. Auto pitää katsastaa säännöllisesti, vaikkei siinä mitään vikaa olisikaan. Ellet katsasta, menetät jälleen oikeuden ajaa autoa.

Et saa rakentaa itsellesi tölliä ihan mihin tahansa, vaan tarvitset siihen rakennusluvan, minkä tietenkin myöntää Yhteiskunta. Yhteiskunta päättää, kuinka ison tönön saat rakentaa. Joudut tietenkin maksamaan siitä suonpalasesta, mihin sen tönösi aiot pystyttää, ja tietenkin maksat itse tönöstä ja kaikesta muusta, mikä siihen tönöön liittyy. Jos haluat mennä asumaan luolaan, olet Yhteiskunnan mailla ja sinua tullaan todennäköisesti rankaisemaan mukavalla lomamatkalla pehmustetussa huoneessa.

Jos haluat lähteä ulkomaanmatkalle, sinulla tulee olla siihen Yhteiskunnan lupa, eli passi. Muuten et saa lähteä. Jotkut Yhteiskunnat vaativat vielä viisuminkin. Ellei sinulla ole tarvittavia papereita, saat taas rangaistuksen.

Mikäli vedät jotakuta turpaan hyvästä syystä, Yhteiskunta rankaisee sinua. Jos sinulla on nälkä ja haluat syödä, sinua rangaistaan, ellet ole maksanut ruuastasi. Jos ajat liian lujaa, sinua rangaistaan. Jos haluat pitää vähän hauskaa ja teet sen Yhteiskunnan mielestä väärällä tavalla, sinua rangaistaan. Jos teet tiettyjä asioita ennen tiettyä ikää, sinua rangaistaan.

MAKSA! TOTTELE! OLE YHTEISKUNTAKELPOINEN! Tai muuten…

Eli jos asiaa tarkemmin ajatellaan, teet mitä tahansa, sinua rangaistaan! Helpommalla pääsisi, jos muuttaisi viidakkoon, missä ei ole Yhteiskuntaa eikä mitään vitun sääntöjä, paitsi ne kuuluisat viidakon lait. Elämällä tässä meidän helvetin hienossa Yhteiskunnassamme saat maksaa aivan kaikesta ja kiduttaa itseäsi noudattamalla kaiken vitun maailman sääntöjä aina Ragnarökiin asti (ellet tiedä, mikä on Ragnarök, niin KVG). Eikä senkään jälkeen ole todennäköisesti helpotusta luvassa, koska Odinin hengissä säilyneet sukulaiset kuitenkin päättävät alkaa vittuilla ihmisille ja keksivät rakentaa jotain vielä paskempaa kuin Yhteiskunnan.

Vaikka ehkä oletkin vapaa, olet kuitenkin vanki. Olet tämän vitun Yhteiskunnan vanki ja kätesi on sidottu toimimaan niin kuin Yhteiskunta haluaa sinun toimivan. Ei siis ole vapautta; on vain harha vapaudesta.

Vittu, että alkoi vituttaa! Taidanpa hakea viiniä vitutukseen, kun kerran olen tarpeeksi vanha sitä juodakseni enkä aio enää tänään autonrattiin astua. En siis riko mitään sääntöjä eikä minua tarvitse rangaista mistään. Perkele.

Rakkaus on ruma sana

Oletko ihminen? Jos olet, sinulla todennäköisesti on jonkinasteisia tunteita. Ne kuuluvat osaksi ihmisyyttä. Tai ainakin näin olen käsittänyt.

Jos olet ihminen ja sinulla on tunteita, olet mahdollisesti joskus ollut ihastunut johonkin. Mahdollisesti jopa rakastunut. Rakkauden ihanasta huumasta on kirjoitettu kymmeniä tuhansia lauluja, vähintään yhtä paljon runoja, rakkaudesta on tehty kirjoja ja elokuvia. Jopa Raamatussa sanotaan, että kaikkein suurin on rakkaus.

Onko tosiaan näin?

Jos olet ollut joskus rakastunut ja tiedät, mitä se on, tiedät ehkä senkin, että se on kaikkea muuta kuin sitä ihanaa huumaa! Rakkaus ei todellakaan ole sitä, että ratsastat auringonlaskuun maailman ihanin prinssi tai prinsessa sylissäsi ja elät elämäsi onnellisena loppuun asti. Rakkaus ei ole kaunista, vaan se on raakaa ja rumaa. Se syö sinut sisältä, aiheuttaa ennenkuulumatonta tuskaa ja henkistä kipua. Rakkauden nimissä on tehty maailman typerimpiä tekoja, joita katuu vielä vuosikausia sen jälkeen, kun ne on tehty. Tekoja, jotka saattavat syöstä sinut jopa kadotukseen! Tai ellei ihan kadotukseen, niin erityislapsen yksinhuoltajaksi ja ulosottoviraston asiakkaaksi ainakin. Rakkaus ei ole ihanaa, vaan se vituttaa!

Miksi ihmeessä ”se kaikkein suurin” nyt sitten niin paljon vituttaa?

Koska se aiheuttaa sitä helvetinmoista kipua, kun joutuu olemaan erossa toisesta. Ikävä sattuu ihan helvetisti! Ja rakastuneena kun se ikävä on jatkuvasti läsnä, niin ehtiikö sitä kivaa ja kuplivaa rakkauden tunnetta tuntemaan ollenkaan? Ei! Rakastunut ihminen on vain vittuuntunut koko ajan, kun olisi hirveä halu olla oman kullan kainalossa, muttei pysty eikä kykene, kun on työ, mikä pitää hoitaa, harrastukset, missä pitää käydä ja arki, mikä pitää hoitaa. Eikä niitä asioita edes pysty hoitamaan kunnolla, kun mielessä pyörii vain koko ajan Hän, kenen kanssa ei juuri nyt voi olla. Yritä siinä sitten keskittyä työntekoon, kun ajatus karkaa aina työstä johonkin muualle. Elämä olisi noin tuhat kertaa helpompaa, ellei rakkautta olisi.

Miksi tällainen vitutuksen aihe tänään?

Koska olen vittu aivan umpirakastunut maailman täydellisimpään ihmiseen! Ihmiseen, jossa kiteytyy kaikki se, mitä olen ikinä kumppanissa toivonut. Ja voi vittu, miten se sattuu! Ja voi vittu, miten se sattuminen vituttaa! Miksi mun pitää olla ihminen? Miksen voisi olla tunteeton robotti? En tuntisi tätä järkyttävää ikävää ja pystyisin ehkä ajattelemaan jotain muutakin kuin sitä, että haluaisin vain olla tämän täydellisen ihmisen kainalossa, rutistaa häntä oikein lujasti ja kuiskata hänelle, miten paljon hänestä oikeasti välitän. Kaiken huipuksi olen niin täydellisen lätkässä, etten pysty edes suunnittelemaan lomareissuja tai muita kavereiden kanssa, koska en vielä tiedä, miten tämä uusi, vajaan viikon verran toiminut ihqupihqu-lässynlää-parisuhteeni toinen osapuoli mahtaa ajatella asiasta sitten puolen vuoden päästä, kun se lomareissu olisi ajankohtainen. Unohtelen tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi erään tärkeän kokouksen, koska mielessä pyörii vain Hän. Toimintani vastaa tällä hetkellä täydellisen idiootin tasoa ja tuntuu siltä, että aivoni olisivat pehmenneet kokonaan. Ja se vituttaa!

Voi vitun vitun vittu!

Ehkä joskus vielä opin. Tai sitten en. En tiedä. En tiedä juuri nyt yhtään mitään, koska mielessä pyörii vain ja ainoastaan Hän. Ja voi vittu, miten se vituttaa!

Joulu-vitun-yö, juhla-vitun-yö

Suomalaiset ovat jouluhullua kansaa ja kaikkein jouluhulluimmat aloittavat lahjojen hankinnan jo kesällä, heti juhannuksen jälkeen. Joulukuvastot putoavat postiluukuista lokakuussa, vaikka olen joskus saanut ensimmäisen joulukuvaston syyskuun puolella. Toisaalta ymmärrettävää, sillä onhan Suomi joulupukin kotimaa. Toisaalta taas joulu on täysin turha kulutusjuhla ja ylimääräinen stressipiikki vuoden pimeimpään aikaan! Itse en ole laisinkaan jouluihminen ja voisin mieluusti skipata joulun kokonaan tuntematta laisinkaan minkäänlaista vitutusta.

Miksi joulu nostattaa minussa niin paljon negatiivisia tunteita ja eritoten sitä vitutusta? Tässäpä muutama kohta, mitä aivan erityisesti vihaan joulussa ja mikä saa persekarvat käppyrälle! Olkaapa hyvät.

- Tarvitsevatko ne kiittämättömät räkänokkakersat tuhat pakettia per turpa? Eivät! Rahaa palaa niin perkeleesti, kun keski-ikäiset täti-ihmiset taistelevat kynsin hampain hyllyllä olevasta viimeisestä vitun Frozen-nukesta. Kun meidän pikku Jorma-Kaarina halusi juuri nimenomaan sen nuken eikä kelpuuta mitään muuta. Nii-in, se Jorma-Kaarinan elämä meneekin tuosta nyt aivan täydellisesti piloille eikä elämä jatku enää joulun jälkeen! Vähemmälläkin pärjää, uskokaa pois!

- Joulun pitäisi olla rauhoittumisen aikaa ja ihmisillä on koko ajan niin saatananmoinen stressi. Pitää siivota, pitää kokata, pitää saada lahjat ostettua, pitää sitä, pitää tätä, pitää muistaa niitä vitun 30 vuotta sitten viimeksi tavattuja kummin kaiman pikkuserkun selänrapsuttajan matontamppaajia. Voi jumalauta, pitääkö ihan oikeasti? Ei pidä, perkele! Itse en enää marraskuun puolenvälin jälkeen käy missään isoissa marketeissa tai ostoskeskuksissa, koska en jaksa etsiä parkkipaikkaa enkä jaksa sitä järjetöntä ihmismassaa kauhean kiireen ja stressin kanssa. Koska en itse jaksa enää ottaa stressiä, en jaksa myöskään katsella stressaavia ihmisiä.

- Kuka saatanan idiootti on keksinyt joululaatikot? Se on muodotonta mössöä, missä on kerran syödyn ja ulostulleen nakkikeiton väri. Kaiken lisäksi, laatikot maistuvat ”sille itselleen”, eli suomeksi sanottuna paskalle. Minkä helvetin takia suomalaisessa juhlapöydässä kaiken perinteisen pitää olla tuollaista oksennuksen näköistä paskaa? Mikseivät suomalaiset osaa tehdä kunnon ruokaa? Sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että tänäkään jouluna en syö mitään vitun lanttulaatikkoa. Ennemmin syön naapurin piskin paskantamia koiranluunpalasia kuin vedän lanttulaatikkoa käkättimeeni.

- Joulurenkutukset ovat sieltä, mihin anustappi kuuluu työntää. Etenkin, kun tätä nykyä joulu tulee aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Hyvässä lykyssä saatat joutua kuuntelemaan jotain vitun kulkusia jo lokakuun lopusta! Siinä vaiheessa, kun ehditään joulukuun alkuun, olet jo niin kyllästynyt niihin vitun kulkusiin, että olet valmis ottamaan ensimmäistä vastaantulijaa kulkusista kiinni ihan vain siksi, että vituttaa. Kuka saatana tykkää joululauluista? No ei vittu kukaan!

Paitsi Lumiukon tunnusbiisi. Se on pop. Eikä se ole suolesta.

- Mitä vitun järkeä joulukoristeissa on? Haloo! Ne ovat muovisia ja lasisia tavaroita, mitkä kaivetaan kerran vuodessa pariksi viikoksi esiin ja sen jälkeen laitetaan takaisin laatikkoon pölyttymään. Ne maksavat maltaita eikä niille ole mitään oikeaa käyttöä. Todella ”hyödyllistä” ja ”järkevää” laittaa satoja ja taas satoja euroja joihinkin helvetin joulukoristeisiin! En ole ikinä tajunnut tätä tapaa.

- Voi luoja, että vihaan niitä Anna lapselle raitis joulu-mainoksia! Voi hyvä helvetti sentään. Onko se niin, että jouluna täytyy olla selvin päin, mutta muina aikoina lasten edessä saa riekkua turpa täynnä viinaa, vai? Eikö niiden mainosten pitäisi sanoa Anna lapselle raitis arki? Voi vittu, että vihaan tuollaista itsestään selvyyksien mainostamista.

- Joulu on talvella. Talvella on kylmä. Kylmä on perseestä ja se vituttaa. Piste.

Onko joulussa sitten mitään hyvää? Tietenkin! Monelle se tietää pitkää lomaa. Niille vuorotyöläisille, jotka joutuvat raatamaan joulunpyhät niska ulostulleessa nakkikeitossa, se tietää pyhälisiä palkassa. Eli onhan sillä joululla positiivisiakin vaikutuksia. Silti olen sitä mieltä, että ennemmin tekisin ekskursion pohjoiskorealaiselle työleirille kuin viettäisin oikein perkeleen perinteistä suomalaista joulua, söisin rosollia, joisin glögiä ja paskoisin viikon verran pinkkiä paskaa.

Onneksi joulu on kerran vuodessa vain! Vaikka sekin on vähän liian usein.

Metsätissit ja persekäpy

Ihmiset jaksavat kyllästymiseen asti valittaa kaupungistumisesta, saastumisesta, ruuhkista, ihmisvilinästä ja hälinästä. Pitäisi palata luontoon, mennä metsään, hengittää keuhkot täyteen raitista ilmaa ja nauttia luonnon rauhasta. Se kuulemma parantaa.

Minäpä kokeilin tuota metsään menoa! Lähdin oikein syvälle ikimetsään, kauas ihmisistä, hälinästä ja saasteista. Hengitin syvään raitista ilmaa, kuuntelin hiljaisuutta ja olin aivan yksin. Otin jopa vaatteenikin pois ja leikin olevani metsänneito. Yritin siis ihan tosissani palata takaisin luontoon ja löytää oman juureni luonnosta. Jostain kumman syystä, välittömästi sen jälkeen, kun olin saanut rintaliivini riisuttua ja uhkeat utareeni esille, tuli jostain puun takaa italialainen miespuolinen turisti, joka hämmästyi suunnattomasti tätä yritystäni sulautua suomalaiseen luontoon. Tästä opin ainakin sen, että niin suurta erämaata ei olekaan, mistä ei joku sinua löytäisi juuri sillä samaisella hetkellä, kun olet ottanut rintaliivisi pois. Tisseissä on jokin kummallinen magneetti, joka saa miehet löytämään ne jopa silloin, kun yhtään miestä ei pitäisi olla tuhannen kilometrin säteellä missään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että seuraava tutkimusaiheeni liittyy tavalla tai toisella tissien magnetismiin, sillä olen aivan täysin varma, että niissä sellainen on.

Mutta tisseistä tähän päivään, vaikka hauskaahan niistä tisseistäkin olisi puhua. Leikin siis kaikessa rauhassa metsänneitoa luonnon rauhassa, kunnes satuin astumaan siellä suomalaisessa rämeikössä hieman harhaan ja räts; nilkkani taittui ja jalkani meni mukavaan 90 asteen kulmaan. Sellaiseen kulmaan, mihin se ei normaalisti menisi! Siinä sitten kivuliaan tuskahuudon säestämänä kompuroin naama naavassa ja käpy perseessä pois sieltä erämaasta. Kumma juttu, että siinä vaiheessa, kun päästin ensimmäiset tuskahuutoni, paikalle ei tullut yhtään italialaisturistia, mutta heti, kun otti rintaliivit pois, täysin äänettömästi, niin paikalle löysi ihmisiä aivan heti. Eli jos siis joskus olet pulassa, älä huuda apua, vaan ota ne tissiliivit pois! Paikalle löytää taatusti joku nopeammin kuin apua huutamalla.

Kun pääsin takaisin sinne ihmisvilinän ja hälinän pariin, kompuroin ensi töikseni työterveyslääkärin vastaanotolle. Siellä hän väänteli ja käänteli jalkaani ja huudatti minua lisää. Sain saman tien lähetteen viereiseen huoneeseen, missä istui ortopedi, jota ei varsinaisesti kiinnostanut se, miksi jalkani oli 90 asteen kulmassa, vaan se, miksi olin mennyt alasti metsään. Luulisi, että ortopedia kiinnostaisi liikuntaelimet enemmän kuin tissit, mutta miehet ovat miehiä, vaikka voissa paistaisi.

Diagnoosiksi sain revähtäneet nivelsiteet ja tuliaisiksi kotiin sain kävelykepit, nilkkatuen, jumalattoman arsenaalin kipulääkkeitä sekä sairausloman.

Olisivatko nivelsiteeni revähtäneet kaupungin hälinässä? No eivät! Koska kaupungissa on tasaista asfalttia joka paikassa eikä siellä voi astua harhaan samalla tavalla. Jos olisin pysynyt turvallisessa kaupunkimaisemassa, ihmisvilinässä, saasteessa ja melussa, jalkani olisi tällä hetkellä kunnossa. En istuisi sohvalla, kinttu paketissa, kyrpä otsassa ja armoton vitutus päällä.

Seuraavan kerran, kun haluan näyttää tissejä, teen sen turvallisesti jossain pornobaarissa enkä edes kuvittele enää palaavani takaisin luontoon!