Olen kova
Disney-fani. Omistan kaikki Disneyn klassikkoelokuvat ja ne ovat hyllyssäni
siististi numerojärjestyksessä. Erittäin epätyypillistä kaltaiselleni
sottapytylle, jolla järjestyksen ylläpitämiseen tarvittava toiminnanohjaus on
pakkasen puolella.
Sen lisäksi olen
kova lukemaan. Pidän erityisen paljon Dostojevskista, koska hän saa minut aina
masentumaan! Mitä tahansa Dostojevskin tekstiä luen, olen joka kerta sen
jälkeen vähintään kolme päivää täysin masentunut. En tiedä, mitä herra D.
tekee, että saa minut masentumaan, mutta hän kuitenkin tekee sen ja tekee sen
vielä erinomaisen hyvin. Pointsit siitä hänelle! Mutta klassikkokirjallisuuden
lisäksi osaan arvostaa myös toisenlaista kirjallisuutta, kuten lastenkirjoja.
Hyllyssäni on paljon satukirjoja, kuten H. C. Andersenin ja Grimmin veljesten
satuja. Ne ovat hyvin mielenkiintoisia tarinoita, mistä on löydettävissä
monenlaista sanomaa. Suosittelen lämpimästi niiden lukemista!
Tässä välissä on
pakko kertoa teille, miten tyttäreni syntyessä erittäin pienenä pikkukeskosena,
viihdytin itseäni lukemalla hänelle satukirjoja ääneen keskoskaapin vieressä.
Kerran, kun luin ääneen Pientä merenneitoa, mikä minulla sattuu olemaan
englanniksi, eräs lääkäridelegaatio tuli käymään keskolassa. Delegaatioon
kuulunut naislääkäri liikuttui niin paljon siitä, että luin lapselleni ääneen,
että hän alkoi pitää pitkää luentoa siitä, miten ääneen lukeminen vaikuttaa
positiivisesti lapsen aivojen kehitykseen jo näin varhaisessa vaiheessa.
Tapasin tämän saman lääkärin sattumalta noin vuotta myöhemmin, ja hän muisti
minut edelleen. Tämä tarina siis kimmokkeena teille: Lukekaa satuja! Niillä on
positiivisia vaikutuksia.
Jospa nyt näin
monen aasinsillan jälkeen pääsisin jopa tämän kertaisen vitutuksen aiheeseen! Istun
tässä viettämässä lauantai-iltaa ihan helvetin vittuuntuneena syystä että.
Päätin juoda vitutukseen laatikollisen lonkkua, kun sitä kerran talosta löytyi.
Päätin jopa viihdyttää itseäni sen verran, että laitoin leffan pyörimään. Ja
mitäs muutakaan kuin Disneyn piirrettyjä! Päätinpä pitkästä aikaa katsoa
vanhempia klassikoita ja valitsin Prinsessa Ruususen. Taisi olla vikatikki,
koska nyt vituttaa vielä enemmän!
Ihan ensiksi
vituttaa se, että Ruususelle annetaan kolme lahjaa, mistä ensimmäinen on
kauneus ja toinen on laulutaito. Mikä se kolmas olisi ollut? Äly? Onko niin,
että tässä maailmassa on vain kauneudella ja laulutaidolla jotain merkitystä?
Tai sitten olen vain katkera akka, koska oma laulutaitoni vastaa lähinnä
harakkatasoa enkä kykene edes punatulkkuun, saati sitten satakieleen. Vitun
tulkut, perkele! Saisi älynlahjoilla olla enemmän arvostusta tässä maailmassa,
vaikka epäilen kyllä vahvasti, ettei minua raukkaa ole niilläkään lahjoilla
erityisen hyvin siunattu.
Toiseksi,
yksikään vitun metsän eläin ei tule ihastelemaan kenenkään laulua! Lyön vaikka
vasemman perskankkuni verran vetoa, että jos Johanna Rusanen-Kartano menee
kiekumaan keskelle metsää, niin yksikään vitun kuikelo kurre ei tule
ihastuneena puun oksalle räpsyttelemään silmiään, että voi, kun tuo pullukka
blondi laulaa ihanaisesti. Jos kurret näin tekevät, niin saa perskankkuni
puolestani mennä.
Kolmanneksi
vituttavat nuo helvetin prinssit. Kuinka monta ratsastavaa miestä tiedät? En
tiedä yhtään! Anteeksi, tiedän yhden. Joku entinen pano jostain vuodelta nakki
ja nahka (sitä se olikin, siksi entinen pano). Yksikään prinssi ei tule vastaan
valkoisen ratsun selässä! Eikä yksikään mies ole noin täydellinen!
Todellisuudessa miehillä on kaljamahaa, he istuvat sohvalla käsi housuissa ja
pierivät samalla, kun katsovat lottoarvontaa ja kaivavat nenäänsä. Enkä ole
ITSE tavannut vielä yhtään tanssitaitoista miestä. Tiedän kyllä, että heitä on,
paljonkin, mutta omalle kohdalleni ei ole vielä osunut. Ja että mies vielä
kosisi ensi tapaamisella? No, okei. Se on ehkä maalaisjärkeä, ettei kukaan tee
niin! Myönnetään. Mutta moniko mies taistelisi lohikäärmettä vastaan? Tässä
kohdin miehet nostaisivat kädet pystyyn, sanoisivat: ”Antaa paskan olla” ja
avaisivat Tinderin. Etsitään joku vähemmän haastava eukko, jolla ei ole
töllinsä edessä tulta syöksevää lohikäärmettä.
Voitaisiinko nämä
Disneyn prinssit tehdä enemmän todellisuutta vastaaviksi, kiitos? Ihan vain
siksi, ettei meitä naisia ärsyttäisi niin helvetisti.
Ja koska ilta on
vasta nuori ja Prinsessa Ruusunenkin loppui, avaan uuden lonkeron ja laitan
Tuhkimon pyörimään. Tosin, ei kukaan nainen ole noin täydellinen kuin Tuhkimo.
Ehkä alkaa vituttaa oma saamattomuus, kun katselee, miten Tuhkimo kuuraa perse
pystyssä lattioita ja omat lattiat hukkuvat paskaan.
Jospa tästä
laittaisin vaatteet niskaan ja lähtisin vaikka baariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti