Pessimisti ei pety

Tiedätkö sen tunteen, kun ajattelet, että kaikki on hyvin? Kun olet onnellinen, etkä muuttaisi elämässäsi mitään. Kun tuntuu siltä, että kaikki, mitä olet aina elämältä toivonut, on tässä ja nyt, ja haluaisit ajan pysähtyvän ja kellojen seisahtuvan. Kun olet niin onnellinen, että pelkäät edes hengittää, ettei se yksi pieni uloshengitys vain vahingossakaan pilaisi sitä täydellisyyttä, missä olet.

Tiedätkö, mitä se on? Oletko juuri nyt maailman onnellisin ihminen, jolla on koko elämä kunnossa ja maailma näyttää täydelliseltä? Jos olet, niin pää pois perseestä ja vähän äkkiä kanssa! Lakkaa elämästä huuhaa-todellisuudessa ja tule tähän oikeaan, todelliseen maailmaan. Unohda luumupuun kukat ja ruusujen tuoksu, ja haista sen sijaan lehmänpaska ja jalkahiki. Ellet ota sitä päätä pois sieltä perseestä nyt ja tule takaisin tajuihisi, sinulle käy ennen pitkää huonommin kuin osasit kuvitellakaan.

Kerron teille nyt totuuden elämästä ja siitä, mistä nämä pienet ja mikseivät vähän suuremmatkin onnen hetket tulevat. Sinähän et itse säätele omaa elämääsi, vaikka ehkä niin luuletkin. Jokaisen meidän elämästä on vastuussa vanha ja vittumainen akka nimeltään Karma. Karma haisee ummehtuneelle räkäläbaarille, sillä on jalassaan vihreät villasukat ja sillä on joka suuntaan sojottava, epäsiisti tukka. Koukkunokassa on syylä ja sillä on myyrämäiset silmät. Karma on saanut kunnolla munaa viimeksi silloin, kun Himalajan vuoristo muotoutui mannerlaattojen yhteentörmäyksessä, joten siitä syystä hän on aina niin vittumainen. Ja juuri tämä henkilö on vastuussa siitä, mitä juuri sinulle tapahtuu!

Karma pitää huolta siitä, että vitutustasosi pysyy koko ajan suht koht samana. Joskus kuitenkin saattaa tulla ajanjaksoja, jolloin Karma kyllästyy tasapaksuun ja vituttavaan elämään, ja päättää lisätä hieman äksöniä joukkoon, tosin vain omaksi huvikseen. Pitkän kuivan kauden jälkeen Karma heittääkin yhtäkkiä eteesi jotain aivan käsittämättömän upeaa ja mahtavaa. Jotain, mistä olet ehkä aina unelmoinut, mutta Karma ei ole sitä sinulle suonut. Nyt saat sen! Karma suo sen sinulle ja vielä kuorruttaa sen vaaleanpunaisella kermavaahdolla, heittää muutamat suklaaströsselit päälle ja jos Karma oikein vittumaiseksi päättää ryhtyä, laittaa vielä punaisen kirsikankin koristeeksi. Sen jälkeen Karma katsoo vierestä, miten suorastaan vellot onnen huumassa ja miten syöt tätä Karman sinulle luomaa onnellisuuden illuusiota hotkien, unohtaen jopa pureskella. Hetken aikaa Karma antaa sinun nauttia tästä, kunnes päättääkin, että nyt on aika todellisuuden ja Karma vie pois kaiken sen, mistä vielä vähän aikaa sitten olit niin onnellinen.

Ja kun sinä ryvet suuressa surussasi, itket ja vollotat yötä päivää, lakkaat nukkumasta ja syömästä, koska suret menetettyä onneasi, mitä tekee Karma? Se nauraa räkäisesti! Hirnuu kustannuksellasi ja pitää hauskaa. Se juhlii, koska sinä kärsit. Se juo samppanjaa ja katselee suurella nautinnolla kärsivää sinua. Jokainen tuskanhetki on Karman juhlahetki, ja Karma tietenkin haluaa juhlia aina välillä. Kuka meistä nyt ei haluaisi juhlia aina silloin tällöin? Se vanha ja vittumainen akka saa voimansa siitä, että sinä kärsit ja olet onneton. Haluatko antaa Karmalle tätä voimaa?

Mikäli siis haluat voittaa Karman, älä antaudu sen juonille! Ota se pää pois sieltä perseestä, äläkä usko mihinkään ikuiseen onneen. Ei sellaista olekaan. On vain se vittumainen, kamala Karma, joka tekee kaikkensa, jotta sinunkin elämästäsi tulisi yhtä kärsimysnäytelmää.

Seuraavan kerran, siis, kun kuvittelet, että nyt menee hyvin, kaikki menee juuri putkeen ja elämä alkaakin hymyillä vihdoin ja viimein, muista tämä kirjoitukseni ja totuus Karmasta! Mitä enemmän iloitset, sitä enemmän Karma vittuilee sinulle myöhemmin. Älä siis iloitse, älä edes salaa sydämessäsi, vaan ota kaikki vastaan vitutuksella: ”Jo oli vittu aikakin, että mulle kävi näin! Miksei perkele tapahtunut aikaisemmin? Seuraavaksi saisi sitten tapahtua tämä, ja mieluummin vähän äkkiä kanssa!” Näin huijaat Karmaa ja saat pidettyä myös mielenterveytesikin kurissa, kun et koskaan joudu pettymään etkä ikinä koe surua mistään.

Ja aina kannattaa muistaa vittuuntuneiden ihmisten iskulause: Pessimisti ei pety! Tällä iskulauseella tapat myös sen Karmanperkeleen paskat aikeet pilata elämäsi.

Prinssin perkeleet

Olen kova Disney-fani. Omistan kaikki Disneyn klassikkoelokuvat ja ne ovat hyllyssäni siististi numerojärjestyksessä. Erittäin epätyypillistä kaltaiselleni sottapytylle, jolla järjestyksen ylläpitämiseen tarvittava toiminnanohjaus on pakkasen puolella.

Sen lisäksi olen kova lukemaan. Pidän erityisen paljon Dostojevskista, koska hän saa minut aina masentumaan! Mitä tahansa Dostojevskin tekstiä luen, olen joka kerta sen jälkeen vähintään kolme päivää täysin masentunut. En tiedä, mitä herra D. tekee, että saa minut masentumaan, mutta hän kuitenkin tekee sen ja tekee sen vielä erinomaisen hyvin. Pointsit siitä hänelle! Mutta klassikkokirjallisuuden lisäksi osaan arvostaa myös toisenlaista kirjallisuutta, kuten lastenkirjoja. Hyllyssäni on paljon satukirjoja, kuten H. C. Andersenin ja Grimmin veljesten satuja. Ne ovat hyvin mielenkiintoisia tarinoita, mistä on löydettävissä monenlaista sanomaa. Suosittelen lämpimästi niiden lukemista!

Tässä välissä on pakko kertoa teille, miten tyttäreni syntyessä erittäin pienenä pikkukeskosena, viihdytin itseäni lukemalla hänelle satukirjoja ääneen keskoskaapin vieressä. Kerran, kun luin ääneen Pientä merenneitoa, mikä minulla sattuu olemaan englanniksi, eräs lääkäridelegaatio tuli käymään keskolassa. Delegaatioon kuulunut naislääkäri liikuttui niin paljon siitä, että luin lapselleni ääneen, että hän alkoi pitää pitkää luentoa siitä, miten ääneen lukeminen vaikuttaa positiivisesti lapsen aivojen kehitykseen jo näin varhaisessa vaiheessa. Tapasin tämän saman lääkärin sattumalta noin vuotta myöhemmin, ja hän muisti minut edelleen. Tämä tarina siis kimmokkeena teille: Lukekaa satuja! Niillä on positiivisia vaikutuksia.

Jospa nyt näin monen aasinsillan jälkeen pääsisin jopa tämän kertaisen vitutuksen aiheeseen! Istun tässä viettämässä lauantai-iltaa ihan helvetin vittuuntuneena syystä että. Päätin juoda vitutukseen laatikollisen lonkkua, kun sitä kerran talosta löytyi. Päätin jopa viihdyttää itseäni sen verran, että laitoin leffan pyörimään. Ja mitäs muutakaan kuin Disneyn piirrettyjä! Päätinpä pitkästä aikaa katsoa vanhempia klassikoita ja valitsin Prinsessa Ruususen. Taisi olla vikatikki, koska nyt vituttaa vielä enemmän!

Ihan ensiksi vituttaa se, että Ruususelle annetaan kolme lahjaa, mistä ensimmäinen on kauneus ja toinen on laulutaito. Mikä se kolmas olisi ollut? Äly? Onko niin, että tässä maailmassa on vain kauneudella ja laulutaidolla jotain merkitystä? Tai sitten olen vain katkera akka, koska oma laulutaitoni vastaa lähinnä harakkatasoa enkä kykene edes punatulkkuun, saati sitten satakieleen. Vitun tulkut, perkele! Saisi älynlahjoilla olla enemmän arvostusta tässä maailmassa, vaikka epäilen kyllä vahvasti, ettei minua raukkaa ole niilläkään lahjoilla erityisen hyvin siunattu.

Toiseksi, yksikään vitun metsän eläin ei tule ihastelemaan kenenkään laulua! Lyön vaikka vasemman perskankkuni verran vetoa, että jos Johanna Rusanen-Kartano menee kiekumaan keskelle metsää, niin yksikään vitun kuikelo kurre ei tule ihastuneena puun oksalle räpsyttelemään silmiään, että voi, kun tuo pullukka blondi laulaa ihanaisesti. Jos kurret näin tekevät, niin saa perskankkuni puolestani mennä.

Kolmanneksi vituttavat nuo helvetin prinssit. Kuinka monta ratsastavaa miestä tiedät? En tiedä yhtään! Anteeksi, tiedän yhden. Joku entinen pano jostain vuodelta nakki ja nahka (sitä se olikin, siksi entinen pano). Yksikään prinssi ei tule vastaan valkoisen ratsun selässä! Eikä yksikään mies ole noin täydellinen! Todellisuudessa miehillä on kaljamahaa, he istuvat sohvalla käsi housuissa ja pierivät samalla, kun katsovat lottoarvontaa ja kaivavat nenäänsä. Enkä ole ITSE tavannut vielä yhtään tanssitaitoista miestä. Tiedän kyllä, että heitä on, paljonkin, mutta omalle kohdalleni ei ole vielä osunut. Ja että mies vielä kosisi ensi tapaamisella? No, okei. Se on ehkä maalaisjärkeä, ettei kukaan tee niin! Myönnetään. Mutta moniko mies taistelisi lohikäärmettä vastaan? Tässä kohdin miehet nostaisivat kädet pystyyn, sanoisivat: ”Antaa paskan olla” ja avaisivat Tinderin. Etsitään joku vähemmän haastava eukko, jolla ei ole töllinsä edessä tulta syöksevää lohikäärmettä.

Voitaisiinko nämä Disneyn prinssit tehdä enemmän todellisuutta vastaaviksi, kiitos? Ihan vain siksi, ettei meitä naisia ärsyttäisi niin helvetisti.

Ja koska ilta on vasta nuori ja Prinsessa Ruusunenkin loppui, avaan uuden lonkeron ja laitan Tuhkimon pyörimään. Tosin, ei kukaan nainen ole noin täydellinen kuin Tuhkimo. Ehkä alkaa vituttaa oma saamattomuus, kun katselee, miten Tuhkimo kuuraa perse pystyssä lattioita ja omat lattiat hukkuvat paskaan.

Jospa tästä laittaisin vaatteet niskaan ja lähtisin vaikka baariin.